miten se voikaan aina sattui niin kamalasti? tai siis kirvelee ja nipistelee. kyynel silmässä truuttasin ainetta vatsa nahkaani. no, nyt se on taas laitettu ja toivon ettei enää koskaan sitä tarvitse laittaa! viime kerrasta opin sen, ettei koko toimenpidettä tai kivuliaisuutta saa ajatella lainkaan. nyt laitoin radion päälle, hyräilin ja koitin nopeasti saada aineet sekaisin. sitten sen kummempia miettimättä piikki nahkaan. oli se silti vaan kamalaa. en tiedä teenkö jotain väärin vai kuuluuko sen tuntuakin tuolta. mies pilkkasi vieressä, että eihän se voi sen enempää sattua kuin tatuoinnit ihossani. kyllä vaan voi!

piinailu alkakoon.