ja oli kyllä niin masentava reissu, että pillahdin itkuun heti kun pääsin autoon istumaan.

vastassa oli joku tosi nuori lääkäri, kuulemma sijainen. alkoi ensimmäiseksi kertoa mulle näiden hormoonien sivuoireista ja riskeistä. kuuntelin hetken aikaa hiljaa, kunnes keskeytin hänen puhumisen ja kerroin hoitotaustani. ei valistanut sitten enää. kyllähän mun tiedot ja taustat pitäis niissä papereissa olla mitä lääkäri siinä pläräsi!

itse tutkimukseen kun päästiin, niin lääkäri ultrasi pitkään ennen kuin sanoi mitään. ja tuntui kuin se laite joka työnnetään sisääni, olisi ollut aivan liian vähän siellä. oma lääkärini työntää sen aina niin syvälle että vähän sattuukin! mutta siis, 9 päivää olin puregonia jo pistänyt ja aiemmissa kierroissa tässä vaiheessa on jo hyvin ollut 1-2 johtofollia. nyt ei kuulemma mitään, molemmilla puolilla vain paljon pieniä rakkuloita. voiko tosiaan olla ettei mitään ole tapahtunut? vai eikö lääkäri vaan osannut katsoa/ultrata? jokatapauksessa ens tiistaina eli 13 piston jälkeen uusinta ultra. niin toivon, että oma lääkärini olisi silloin paikalla. mitä jos nyt olikin väärä diagnoosi, onkin rakkula/rakkuloita jo hyvin kasvaneet ja nyt sitten pistelen lisää puregonia?? taidan räjähtää.

niin ja limakalvo oli säälittävät 5,5mm..

koitin kysellä inseminaation mahdollisuudesta, edelleenkään ei onnistu kun miehen simpat niin hyvälaatuisia. kysyn uudestaan siltä omalta lääkäriltä sitten.. mikä on tästä sitten seuraava askel, jos tämä hoitotapa ei onnistu? samat lääkkeet mutta inssi? vai hypätäänkö koko inssin yli?

lääkärireissua ei yhtään tehnyt mukavammaksi sekään, että lääkäriä avustanut hoitaja (sijainen sekin) oli maha pystyssä..

nyt vituttaa.