tänään olisi ollut testauspäivä. no testasin jo eilen kun olin niiin varma plussasta. Tissitkin tosi kipeät. Negahan se tietysti oli ja tänään alkoi vuoto. Nyt jo vähän helpottaa, tai kyyneleet on loppu mutta voi sitä itkun määrää eilen! miten se nyt tuntuikin niin pahalta? ainahan pahalta tuntuu, mutta pari kyyneltä yleensä olen tirauttanut ja sitten ajatukset jo seuraavaan hoitokiertoon. mutta eilen ei meinannut itkusta tulla loppua lainkaan. ajattelin vain miten epäonnistunut naisena olenkaan ja että mieheni voisi saada lapsia jonkun toisen naisen kanssa.

Taas sitä miettii miksei se onnistu. ovulaatio saatiin ja aivan oikeina hetkinä yhdynnät. en vaan tajua miten epäreilua elämä onkaan!

olen myös miettinyt ulkopuolista keskusteluapua. minulla on suuri tarve saada puhua asioista jollekin joka oikeasti kuuntelee. tuntuu että mieskin kyllästynyt jatkuvaan "valitukseeni" ja kysymyksiin johon ei kukaan osaa vastata. muutamalle ystävälle olen koittanut asiasta puhua, mutta tuntuu ettei hekään kuuntele. ymmärrän kyllä että heidän on vaikea kommentoida asioihin kun ei ole omakohtaista kokemusta. se on sitten sitä että minä vaan puhun ja itken ja puhun ja ystävä katselee vaivautuneena ympärilleen kun ei tiedä mitä sanoisi.

perjantaina alkaa sitten taas puregonin pistot. ja noin parin viikon päästä ensimmäinen inssi johon minulla ei suoraan sanottuna ole uskoa lainkaan. onnistumisprosentti on niin pieni ja kun me ei kotipuuhillakaan onnistuta vaikka miehen sperma normaalia...