en kestä nähdä niitä. pieniä ja vastasyntyneitä kyllä, mutta en raskaana olevia naisia. iskee hirveä kiukku.

aiemmin kerroin, miten 3 hyvää ystävääni odottavat nyt. raskausuutisen jälkeen olen kyllä kaikkien kanssa puhelimessa tai facebookissa jutellut, mutta en nähnyt heitä. enkä halua nähdä. tietysti olen iloinen heidän puolestaan, eikä heidän mahojensa näkeminen iske mulle sellaista kiukkua päälle kuin tuntemattoman maha. jonkinlainen epätoivo/kateus iskee kumminkin.

huomaan, että olen eristäytyneempi kuin ennen. en muista koska olisin käynyt kaupungilla muuta kuin pakollisen ruokakauppa reissun tekemässä. en muista koska olisin ollut ystävieni kanssa viimeksi jossain. en muista mitä tarkoittaa hauskanpito. työni on 2-vuorotyötä, aamuvuoron jälkeen tulen aina kotiin ja kyhjötän kotona. iltavuoroa ennen kyhjötän kotona. ei huvita lähteä mihinkään tai tehdä mitään. välillä tuntuu etten viitsisi sängystä nousta kokoon päivään, ellei ole pakko. eilen mulla oli vapaapäivä ja nousin sängystä klo 17. klo 22 takaisin.

tänään kp 30. mieli maassa eikä toivoakaan että clomifenit auttaisivat. ensi kierron niitä pitäisi vielä napsia, sitten kokeillaan jotain muuta. miksei voida heti kokeilla jotain muuta? ei ne clomit toimi, turhaan niitä enää otan.