jospa minäkin. paljon ja kauan olen lukenut muiden blogeja, lähinnä lapsettomuus hoidoista kertovia ja nyt päätin purkaa omiakin ajatuksia.

Meillä miehen kanssa varsinaista yritystä 2 vuotta takana. Mies terve (näillänäkymin, simppatestin tuloksia ei ole vieläkään kuulunut! miten monta kuukautta siinä menee?), mulla todettu PCOS 1,5 vuotta sitten. Omaa kuukautiskiertoa ei ole lainkaan. menkat alkoivat kun olin 13-vuotias ja silloin samantien aloitettiin e-pillerit kovien kipujen ja runsaan vuodon takia. e-pillerit lopetin 3 vuotta sitten. vuoden verran oltiin ilman ehkäisyä, ajateltiin että vauva tulee jos on tullakseen. vuoden sisällä tuli vain yhdet kuukautiset jonka vuoksi hakeuduin lääkäriin. silloin aloitettiin terolutit joilla olen siitä asti saanut kuukautisvuodon tulemaan. Vuoden jälkeen alkoi myös vauvahaaveet tosissaan ja varsinainen yritys alkoi. Muita lääkkeitä en lääkäriltä saanut, terolutien lisäksi, lääkäri sitä mieltä että olimme liian nuoria ajattelemaan lapsia (minä 21v, mies 22v, eikö juuri tämä ikä ole "paras" ikä???). ajateltiin vaan, että no kokeillaan sitten näin. ei tulosta, pettymyksiä pettymysten perään.

nyt syksyllä vaihdoin toiselle lääkärille ja johan alkoi tapahtumaan. Ultrattiin munasarjat pitkästä aikaa, paljon rakkuloita helminauhamaisesti edelleen. Sain terojen ohelle Clomifen tabletit otettavaksi kierron 5.-9. päivä. 1 tabl/päivä ei tehonnut. 

Nyt olen syönyt clomeja toisen kuurin, annostus 2 tabl. päivässä kierron 5.-9. päivä. tänään menossa kp 16. kp 12 olin seurantaultrassa, jossa näkyi 3 foliikkelia, kaksi pientä ja yksi isompi (10mm, 11mm ja 14 mm). ja toiveet ovat korkealla! vihdoin edes jotain tulosta! nuo kaksi pienempää ei kyllä minusta kuullosta pieniltä.. lääkäri sanoi että uskoo että yksi lähtee kehittymään tai ei yhtään. nyt jännittää. mitä jos kaikki 3 lähtevät kehittymään?

eilen eli kp 15 sain elämäni ensimmäiset kaksi viivaa ovistestiin! se jo oli ihan mahtava tunne! tänään kp 16 testiin tuli vieläkin 2 samanvahvuista viivaa. netistä olen hakenut tietoa niin kyllä se voi kuulemma näyttää plussaa parikin päivää. ja pupuiltu on eilen ja tänään :) ja kyllä vielä huomenna ainakin.

nyt on sitten vaan pupuilua, odottelua ja jännäämistä. huonoon aikaan sinäänsä, pikkujouluaika.. en halua ottaa alkoholia lainkaan, jos en raskaudukaan niin tulee varmaan sellainen olo sitten että miksi menin juomaan, johtuu siitä. mutta mitä selitän työpaikankin pikkujouluissa kahden viikon päästä, juuri silloin kun raskaustesti voisi ehkä jo näyttää plussaa jos on tärpännyt! ja jos silloin jo näyttäisikin plussaa niin en halua asiasta kertoa kenellekään, en niin varhaisessa vaiheessa.

vauvojakin on joka puolella ja tulossa koko ajan. siskollani on tasan kuukauden päästä laskettu aika. paras ystäväni ilmoitti juuri olevansa raskaana ja suunnittelee aborttia, vahinko kun oli. sisälläni kiehuu. miten tuollainenkin tulee raskaaksi?? ne jotka sitä eniten toivoavat eivät sitä saa. sitten on näitä kännivahinkoja. ärsyttää. en kommentoinut ystävälleni mitään. kaksi työkaveriani odottaa myös, molemmat saavat keväällä. koska meille? miksei jo? asiat ovat muuten oikein mallillaan. olen vakituisessa työssä, asuntomme on juuri hyvänkokoinen kun juuri muutettiin isompaan. mies on töissä ja hänelläkin säännölliset tulot. autovelka on kohta pois maksettu. parisuhde kukoistaa (olemme muuten olleet 6 vuotta yhdessä).

olen myös miettinyt, että mitä jos emme olisi vaihtaneet lääkäriä? miten kauan olisimme kestäneet odottaa että lääkärin mielestä olemme "tarpeeksi vanhoja"? naurettavaa tuo. niinkuin se lääkärin asia olisi päättää mikä on sopiva ikä! 

Hoidoistani tai edes siitä, että yritämme lasta ei kovinkaan moni tiedä. ainoastaan siskoni ja hänen miehensä. en halua puhua asiasta, siksi helpottaa tänne kirjottaminen. nyt on siskoni lisäksi joku muukin kenelle kertoa iloista ja suruistani! :)

jopas nyt jo helpottaa kun pääsee purkaamaan tuntojaan. jatkankin tästä muiden blogien seuraamista ja nyt voin jo kommentoidakin  :)