viime postauksen jälkeen, samana iltana jouduin sitten lähtemään ensiapuun. tuntui että vatsa vaan turpoaa koko ajan lisää, en saanut syödyksi tai juoduksi kun niin "täysinäinen" olo. sitten alkoikin henkeä ahdistamaan ja lähdettiin heti kohti sairaalaa. ottivat heti sisälle tiputukseen. verikokeet ym ottivat eikä merkkiä hyperistä. jouduin kumminkin 2 vuorokautta olemaan tiputuksessa, olivat varmoja että hyperi tulee jos kotiin lähden. sairaalaan lähtiessä ajattelin että mahtaako olla hukkareissu, mutta onneksi siis menin, ei kerinnyt hyperiä kehittymään. vähäinen määrä nestettä vatsassa kuulemma oli. munasarjat olivat paisuneet aivan valtaviksi! lääkäri sanoi niiden olevan täynnä verta. kirjoitti heti reilu viikon sairaslomaa lisää..

ylihuomenna siis pääsen jo takaisin töihin ja olo onkin suht hyvä. punktiosta kaksi viikkoa ja vuoto alkoi toissapäivänä, kipuja on tavallista enemmän mutta kestettävissä kyllä. yhteensä jouduin siis  kolmeksi viikoksi sairaslomalle tämän hoidon takia (viikko ennen punktiota, 2 viikkoa jälkeen..). ja minä kun luulin että olen vaan sen 3 päivää pois töistä! on kyllä ollut lähiesimiehelle selittelemistä. voin vaan kuvitella mitä kaikkia juoruja työpaikalla liikkuu poissaoloni syystä...

mutta eihän ikinä mikään mene niinkuin suunnitellaan... ainakaan meillä ja ainakaan näissä hoitoasioissa! nyt odotellaan 23.4. jolloin on lääkärikäynti, tarkistaa että munasarjat ovat toipuneet jo punktiosta. sitten vasta aletaan PASsia suunnittelemaan.

taas masentaa. eiköhän alkioiden sulatuskin mene ihan persiilleen...

Hyviä uutisia väestöliitosta :)

40 munasolusta 17 hedelmöittyi normaalisti ja 14 lähti jakautumaan. 14 alkiota siis saatiin pakkaseen, kaikki ykkös tai kakkos luokkaa! Olen hirmu tyytyväinen! Pelkäsin ettei pakkaseen saada kuin muutama ja niidenkin laatu heikkoa. Alkiot pakastettiin seitsemään olkeen, eli 2 per olki.

Pari vuotoa pitää nyt odotella, ennenkuin pakastealkion siirtoa voidaan tehdä. PAS arviolta touko-kesäkuussa. Nyt vaan hymyilyttää, tuntuu ihan uskomattomalta että meillä on pakkasessa 14 alkiota! :)

Tänään on kolme päivää punktiosta ja edelleen olen tosi turvoksissa. Kipuja ei juurikaan ole, ainostaan pissalla käydessä munasarjat vihloo ja jotkin liikkeet sattuvat. Olen mitannut vyötärönympärystä joka päivä, edelleen sama kuin punktion jälkeen. Väestöliiton hoitaja sanoi että turvotus voi kestää parikin viikkoa, eikä mulla ole asiaa töihin ennen kuin turvotus poissa (teen aika raskasta työtä).

Sanottiin että vuoto alkaa n. 2 viikkoa punktiosta. Vuodon alettua alan kp 16 popsimaan teroluteja että seuraava vuoto tulisi. siitä sitten kp 2 alkaa zumenon tabletit ja jossain vaiheessa lugesteron. Hyvillä mielin PAS:sia odotellessa :)

Eilen tehtiin munasolujen keräys Väestöliitossa. Haluan nyt aluksi mainita, että takoitus ei ole pelotella ketään ja jokainen on yksilöllinen!

Mulle kokemus oli ihan hirveä ja toivon etten enää koskaan joudu sitä kokemaan. Itkin koko toimenpiteen ajan, joka kestikin yli puoli tuntia (normaalisti on kuulemma n. vartissa ohitse). Sain hyvissä ajoin ennen toimenpidettä särkylääkettä ja rauhottavaa suoneen kanyylin kautta, ja aineita laitettiin lisää koko toimenpiteen ajan. Sattui niin etten oikeasti pystynyt puhumaan, kun hoitaja kysyi haluatko lisää lääkettä, koitin vaan nyökytellä. Neula jouduttiin laittamaan emättimen seinämän läpi kolmesti, kun kaikkia rakkuloita ei saatu heti näkyviin..

mutta syy miksi se niin sattui oli, että munarakkuloita tyhjennettiin n. 60-70! lääkäri sanoi ettei pysynyt enää laskuissa. Ennen kuin lähdimme varmistui että munasoluja näistä sitten saatiin jopa 40. Hoitohenkilökunta sanoi, että "olen heidän ennätyksensä", koskaan ei vielä ole tullut niin monta solua. Toimenpiteen jälkeen sain vielä suun kautta otettavia lääkkeitä 3kpl, en edes tiedä mitä olivat. Seurannassa olin kolme ja puoli tuntia, kovien kipujen ja pahanolon takia. Enne kotiin lähtöä lääkäri vielä ultrasi vatsan päältä tilannetta, nestettä ei vatsaontelossa onneksi näkynyt.

Hoitohenkilökunta oli tosi ystävällistä ja aikaa heillä kyllä oli. Olen kyllä tyytyväinen hoitoon. Saatiin punktion jälkeen ihan oma huonekin missä olla rauhassa. Ainut miinus oli lääkärin "pikku" moka. Mies kun oli käynyt hoitamassa oman osuutensa, tuli lääkäri 5 minuutin päästä sanomaan että olisiko mahdollista antaa uusi näyte. Miehen kanssa pelästyttiin, että oliko siittiöissä jotakin vikaa, aina ennen ollut ihan priimatavaraa. Mutta ei, lääkäri oli vahingossa sekoittanut näytteeseen jotakin pakastusnestettä tms ja näyte oli siis pilalla. Mies joutui heti uudestaan sinne koppiin äheltämään, kysyi ensin lääkäriltä voisiko edes hetken pitää taukoa, mutta näyte oli annettava heti! Odotellessani pelkäsin että mies ei saa annettua uutta satsia ja koko homma olisi pilalla, lääkärin mokan takia. Mutta sai uuden näytteen annettua ja se tutkittiin heti, hyvä näyte oli :)

sain heti viikon sairaslomaa eikä tuoresiirtoa edes harkittu. Hyperin vaara on niin suuri. nyt en saa kuin maata kotona ja juoda paljon. olo on tosi turvonnut ja kipeä, mies joutuu mua siirtelemään ja pukemaan. ohjeeksi annettiin että paino ja vatsan ympärys navan kohdalta pitää ottaa joka päivä samaan kellon aikaan, ympärykseni on tällä hetkellä 101cm! äitiyshousuja tässä tarvittaisiin :) maanantaina hoitaja soittaa ja kertoo miten monta hedelmöittyi ja koska PAS tehdään. Jännittää kovasti, noin monta solua kun saatiin niin ovat varmaan aika huonolaatuisia.

Viime perjantaina munarakkuloita oli siis vain 4 kasvamassa (kts edellinen postaus). No, siitä neljän päivän päästä eli viime ti oli 2. seurantaultra... ja isoja rakkuloita oli n.40! siis 40! onneksi puregon annostutsta ei sentään nostettu!

Olo on tällä hetkellä tosi tukala enkä ole töissäkään koko viikkoon ollut. Ultraan mentäessä lääkärille ihmettelin turvonnutta vatsaani kun eihän isoja munarakkuloita ole siellä kuin 4 kasvamassa... lääkäri ultrasi, pudisteli päätään ja sanoi "oi voi, näitähän on ihan kauheesti täällä". siinä vaiheesa multa pääsi itku. en tiennyt mitä se sitten tarkoittaa ja luulin että hoito joudutaan keskeyttämään. varsinkaan tuota "oi voi" ei halua kuulla lääkärin suusta!

tiistai-iltana laitoin viimeisen kerran puregonia + orgalutrania. keskiviikko aamuna laitoin vielä uudestaan orgalutrania jarruttamaan, illalla olikin sitten gonapeptyl irrotuspistosten vuoro. Lääke on kuulemma suht uusi ja väestöliitosta sanottiin tätä käytettävän pregnylin tilalla jos on suuri vaara saada hyperstimulaatio. Laitoin ainetta 2 ruiskullista (on samanlaisia esitäytettyjä ruiskuja kuin orgalutran, ainetta vaan on koko ruiskullisen verran), joka oli aika tuskaa. ruiskut piti pistää peräjälkeen, toinen toiselle puolelle vatsaa ja toinen toiselle. aine kirveli ihan älyttömästi ja tuntui kuin se olisi levinnyt ylävatsaan ja pakaraan asti :/ mutta siitäkin selvisin :) Huono homma oli että tuo koko gonapeptyl oli loppu tukusta (joku lämpötilahäiriö, kaikki jouduttu hävittämään). Sitten oli soittelua sinne tänne ja tuonne että onko mihinkään lähikaupungin apteekkiin sitä jäänyt ja onneksi väestöliitossa ( siellä johon olen punktioonkin menossa) oli kyseistä lääkettä. Ei muuta kun auton rattiin ja hakemaan (yli tunnin ajomatka yhteen suuntaan), Sitten takaisin kotiin. Sama ajoreissu edessä huomenna.

Huomenna punktio. Jänittää ihan kamalasti! Lääkäri tosin sanoi että tuskin päästään tuoresiirtoon kun hyperin vaara on niin suuri ja alkava raskaus kuulemma vaan pahentaa hyperiä. Pakkaseen sitten kaikki odottamaan siirtoa. Toivon vaan ettei nyt hyperiä tulisi, eikö tässä joudu muutenkin jo tarpeeksi kärsimään :/ Toivon myös että saadaan kerättyä monta kypsää munasolua jotka saadaan hedelmöitettyä! En haluaisi joutua enää koskaan kokemaan koko tätä hoitorumbaa alusta asti, on ollut aika rankkaa..

Vesitankkaus ja jännäily jatkuu!

Eilen oli 1.ivf hoidon 1. seuranta ultra, viiden puregon pistoksen jälkeen.

Yli 9mm kokoisia munarakkuloita löytyi yhteensä 4, 8mm tai alle oli sitten useampia. Lääkäri ei uskaltanut tässä vaiheessa vielä nostaa puregon annosta, ettei nuo kaikki pienemmätkin sitten ala kasvaa. 4 tuntuu minusta kyllä aika vähältä, toivoin että olisi enempi näkynyt :/ mutta toisaalta parempi näin kuin ei yhtään tai että olisi ollut ihan liikaa! Mikä mahtaa oli maksimi määrä munarakkuloita että punktio vielä tehdään? entä minimi? en huomannut lääkäriltä kysyä. Lääkäri oli joku ihan uusi, hän ei vastannut mitään kun sanoin että aika vähän niitä siellä on..

Puregonin piikittely samalla 125 iu annoksella siis jatkuu. Ja huomenna sunnuntaina aloitan lisäksi orgalutranin piikittelyn munarakkuloiden irtoamisen estämiseksi. Tiistaina seuraava ultra, 9 puregon pistoksen jälkeen. Toivottavasti joku muukin munis olisi lähtenyt kasvamaan..

Kauheeta sähläystä on kyllä töiden ja hoitojen yhdistäminen. Teen tällä hetkellä vuoden kestävää sijaisuutta ja heti työsuhteen alussa on paljon lääkäri menoja. Ei pomon silmissä varmaan näytä kovin hyvältä. Olen sanonut vain että minulla on lääkäri toisella paikkakunnalla, joten reissuun menee ainakin pari tuntia. Sanoin myöskin että minulle tehdään jossain vaiheessa pieni toimenpide jolloin olen sairaslomalla pari päivää vuodelevon takia. En halua kertoa lääkärikäyntien syytä ettei sana leviä.. Tuntuu myöskin ettei pomoni todellakaan ymmärtäisi.

Google on ollut nyt kovassa käytössä ja monen monta keskustelupalstaa ja blogia on tullut luettua. Yllättävän monella on onnistunut heti 1. ivf:n tuoresiirto. Toivottavasti meilläkin :)

Tänään käytiin koeputkihedelmöityksen suunnittelu käynnillä. Ensin oli puolen tunnin aika hoitajalle, joka kertoi mitä ivf:ssä käytännössä tapahtuu. Sitten oli puolen tunnin aika lääkärille, joka ensin ultrasi (samat helminauhat näkyi kuin aina ennenkin) ja päätti että hoito tehdään lyhyellä kaavalla kun mulla ei mitään omaa kiertoa ole.

Tänään siis aloitin 10 päivän terolut kuurin (tupla-annos että tehoaa), n. 16.3. pitäisi kuukautisten alkaa ja sitten 17.3. alkaa puregonin piikittely. "Kerta-annos" on nyt aluksi 125 yksikköä (aiemmin 50 yksiköllä saatu 1 munis). Sitten n. kuuden pistoksen jälkeen ultra, jolloin saan mukaani orgalutrania jota myöskin alan piikittelemään kerran päivässä. Sitten vielä yksi ultra ja seuraavaksi pregnylin piikitys ja punktioon toiselle paikkakunnalle (ultrissakin käydään n.55km:n päässä kotoa, itse ivf tehdään sitten 90km:n päässä). Punktiosta 2-3 päivää niin olisi alkion siirto. Siirron jälkeen keltarauhashormoni puikkoja raskaustestiin asti ainakin. Tämä kaikki tapahtuu siis vielä ennen pääsiäistä! Olen itsekin ajatusteni kanssa ihan sekaisin. Siksi kirjoitinkin koko hoitosuunnittelman, omaa päätäni selvittääkseni :)

Kaikki tapahtuukin yllättävän äkkiä. Tuntuu kuin meidät olisi juuri laitettu ivf jonoon. Ja tässä sitä jo ollaan, koeputkihedelmöitykseen menossa. Ensin ei malta odottaa että jotain tapahtuisi, toivoisi vaan ajan kuluvan äkkiä. Sitten kun aika kuluukin kuin siivillä, ei ymmärrä mitä tapahtuu. Lääkäri kertoi miten ivf on kaikista tehokkain hoitomuoto. Nyt on toiveet korkealla ja olen ihan varma että tällä kertaa onnistutaan. Ajatella, että meillä voisi olla pikkuinen jo joulukuussa! Olen niin innoissani, liiankin! Samalla myös peloissani, jos kaikki meneekin mönkään. Punktio myös pelottaa ihan kamalasti.

Näillä mennään!

Enpä ole aikoihin täällä käynyt. Ei ole ollut mitään kerrottavaa. Ja olen halunut unohtaa koko lapsettomuusasian hetkeksi enkä sitten lukenut muidenkaan blogeja. Tai siis YRITTÄNYT unohtaa.

Tänään tuli kirje kotiin, ivf-suunnitelu käynti 5.3.2012. Ehkä siis ennen kesää ensimmäinen ivf vielä tehdään!

Löysin aika ihanan runon. Kertoo ehkä enemmän adoptiosta, mutta kumminkin.

Taivaan isä, anna,

ilo suunnaton,

niille, joiden syli

tänään tyhjä on.

Jokaiselle anna

lapsi oikea.

Sinulla on monta

vielä tallessa.

Sinä tiedät, kuka

kaipaa kotia.

Vanhemmat ja lapset

yhteen johdata.

- Anna-Mari Kaskinen -

eikä tullut yllätyksenä ettei tärpännyt tälläkään kertaa. Menkat alkoi viikko sitten. Tällä kertaa en itkenyt yhtään, en edes vähän tirauttanut. Siirryin vain ajattelemaan muita asioita. Kai se romahdus taas tulee pian, ehkä jouluaattona kun taas tajuaa että vain kaksi meitä edelleen on..

Inssi oli tällä kertaa täysin kivuton. Toimenpide oli ohi ennen kuin ehdin tajutakkaan. Katetrin vieminen ei tuntunut yhtään miltään, viime kerrallahan sitä koitettiin rönkkiä oikeaan paikkaan vaikka kuinka kauan. Ero edelliseen kertaan oli se, että nyt mulla oli täysi virtsarakko ja uskon sen vaikuttaneen asiaan. 

Mitäpä tuotakaan enää miettimään.. Meidät on nyt siirretty ivf-jonoon. Arvioitu jonotusaika n. puoli vuotta. Joskus maaliskuussa tulee kutsu ivf suunnittelu keskusteluun. Sitä odotellessa....

itkujen ja vääntelyn jälkeen suostuin vielä toiseen inssiin. vaikka onnistumis mahdollisuudet ovat ihan naurettavan pienet minun viostani johtuen.

viime inssin jälkkeen tuli joku romahdus. vaikka en olettanutkaan inssin onnistuvan enkä mielestäni toivonut liikoja. pyöri päässä vaan kaikki epäonnistuneet hoidot viimeisen vuoden aikana, ja epätoivoiset yritykset ennen hoitoja. tuntuu ettei tässä ole mitään järkeä. pillahdin valtaviin itkukohtauksiin pitkin päivää, parin päivän ajan ja olo oli todella paska. en saanut itkua lopetettua ja se todella oli itkupotkuraivari-itkua. onneksi kukaan muu ei nähnyt tätä showta kuin mieheni...

sitten soitin polille ilmoittaakseni ettei hoitoja enää jatketa. en pysty, en jaksa enää tätä paskaa. soittoaika hoitajalle on aaamuisin auki vain puoli tuntia, mun puhelu kesti 20 minuuttia. voin vain kuvitella kiukkuisia ihmisiä jotka koittivat samaan aikaan soittaa itselleen aikaa... noh, itkettyä tuli myös hoitajalle. kyseinen hoitaja on kyllä polin paras, olen tainnut hänestä aiemminkin kirjoittaa. osaa kyllä työnsä todella hyvin. ja jotenkin saikin minut suostumaan vielä yhteen inssiin. ettei myöhemmin kaduttaisi että tuli vain yksi inssi yritettyä. mun mielestä vaan inssi ei edes voi onnistua!

eli se yksi sitten vielä. sitten taukoa vähän ja toiselle paikkakunnalle ivf-keskusteluihin. ehkä. hoitaja sanoi että kannattaisi suoraan sitten jatkaa koeputkihedelmöitykseen. musta tuntuu etten ole valmis sellaiseen..

mies koittaa hokea, ettei vielä saa luovuttaa. perkele piikkittäisi itse itseään ja ramppaisi lääkärin rönkittävänä, kestäisi kivut ja itkut ja menkat! tiedän ettei miehelläkään ole kiva siellä sairaalan vessassa näytettään antaa, mutta vaihtaisin osia mieluusti vaikka samantien.

ajatukset on taas ihan sekaisin enkä tiedä mitä tästä kaikesta ajatella.

tänään pp 13 ja tiputtelu alkoi. huomenna kp 1 ja katse kohti uutta inssiä.

helvetin hyvää isäinpäivää kaikille isille.